Huonosti nukuttu yö

Meillä oli varsin jännittävä viime yö. Menin illalla nukkumaan n. klo 23.30, ehkä hieman aikaisemmin. Olin aiemmin illalla syönyt karkkia sohvalla. En meinannut saada unta millään illalla ja heräilin useasti. Ja se on oikeasti tosi harvinaista mun kohdallani. Yleensä nukun kuin tukki, muutama joulu sitten kinkku kärtsäs uunissa ja palohälytin alkoi soida. Ja mä vaan nukuin. No, en tällä kertaa.

Siinä kolmen aikoihin äiti tuli mun huoneeseen ja kysyi: "Mihin sä ne karkit jätit?" Mä olin ihan tokkurassa ja mumisin vain jotain. Heräsin kunnolla vasta, kun äiti sanoi, että Zara on syönyt niitä. Ja tilannehan oli vaarallinen, sillä karkit oli suklaakarkkeja. Siinä sitten kökötin aikani murehtien, kunnes nukahdin ja nukuin kunnolla aamuun asti. Heh.

Aamulla Zara vaikutti ihan normaalilta ja oli iloisena aamulenkillä. Treenasin sen kanssa hiukan sivulletuloa ja voin sanoa, että tosi hyvältä näyttää! Aloitin Zaralle jo ihan pentuna opettamisen ja minulta meni puoli vuotta tajuta, ettei me mihinkään edistytä. Zara on niin namissa kiinni, ettei sille voi opettaa mitään imuttamalla.

Noin viikko sitten aloitin opettamaan Zaralle sivulletuloa laatikkomenetelmällä. Zara oppi nopeasti ja nyt se osaa "sivu"- sanan kuultuaan tulla sivulle. Asento on kuitenkin välillä vino ja Zaran toinen tassu on usein mun jalan päällä. Nyt sitten vain treenaillaan.

Täytyy pitää peukkuja, ettei Zara ehtinyt syödä sitä suklaata turhan paljon. Kello on nyt 15.18 iltapäivällä, eikä mitään oireita ole ilmennyt. Luin kuitenkin, että oireet saattavat puhjeta vasta vuorokauden kuluttua suklaan syömisestä. Ei nuolaista siis ennen kuin tipahtaa!

Tässä Zara odottaa innolla aamulenkille lähtöä. Myrkytyksestä ei näytä olevan tietoakaan. :)

Mikäs tää tämmönen on?

Olen jo kauan pyöritellyt ajatusta blogin perustamisesta. Itse asiassa olenkin jo muutamia blogeja väsäillyt. Ne ovat kuitenkin jääneet yhteen tai kahteen postaukseen. Miksi tämän blogin kanssa kävisi toisin? Ei niin välttämättä käykään. Saattaa olla, että tämän jälkeen minusta ei kuulu mitään ja muutaman viikon kuluttua blogia ei enää ole. Kokeilemalla sekin selviää.

Blogin olisi siis tarkoitus toimia treeniblogina, vaikka minulla on taipumus unohtua kirjoittelemaan ohi aiheen. Omistan siis tosiaan kaksi koiraa, Ginan ja Zaran. Ginan hankimme ollessani 10-vuotias ja Zaran kun olin (tai siis olen vieläkin) 12. Tähän pitäisi kai jotain esittelyä raapustaa, mutta laiska mikä laiska.

Yritän huomenna ottaa molemmista otuksista rakenne- ja pääkuvat, niin ehkä innostuisin väkertäään noita meistä kertovia sivuja. Ja ehkä saan jonkun napsaisemaan itsestänikin jonkinlaisen otoksen. :)

Tässäpä vielä tälläinen esittelykuva: "Näin meillä nukutaan." (valkoinen on Zara, ruskea on Gina)